Turvallisesti elämyksiin
Lumen ja luonnon koordinaatit

Turvallisesti elämyksiin

Kosken kuohuissa vauhdikkaasti, mutta turvallisesti

Kansallispuiston kesä on herännyt kukoistukseensa. Lehdet ovat työntyneet esiin hetkessä ja häikäisevä vihreys on vallannut maiseman. Perhoset lepattavat ilmassa ja vatsan pohjassa koskenlaskuun valmistautuessamme. Tulvahuipussaan kuohuvat ja melskaavat kosket kutsuvat ja hirvittävät samanaikaisesti.

Kevät on koetellut jokaista meistä koronan iskiessä varoittamatta saaden koko maailman polvilleen. Kuusamossa on päästy vähällä tartuntojen suhteen, mutta matkailualaa se on ravistellut pahemmin kuin mikään aiempi ilmiö. Pikku hiljaa yritetään saada päät pinnalle ja ryhtyä taas nauttimaan elämyksistä. Turvallisuusohjeistukset ohjelmapalveluissa ovat normaalistikin ehdottoman tärkeitä, mutta nyt niihin on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. 

Ruka Safariksen toimistoon tultaessa käsidesiä on tarjolla heti ovella ja halutessaan saa pukea ylleen kasvomaskin. Käsidesin tahmeaan tuntumaan on jo tottunut kuukausien varotoimien aikana ja käsien pesu saippualla on muodostunut rutiininomaiseksi, vaikka välillä koko korona meinaakin unohtua. Konkari-kippari Kaitsu Alaste vastaanottaa meidät kumihanskat kädessä.

- Normaalioloissa oltaisiin jo kätelty ja halailtu, mutta nyt pidämme turvaväliä, joka toki meille suomalaisille onkin helppoa, Kaitsu naurahtaa. - Näin korona-aikaan tarjoamme koskenlaskua privaatisti eli samaan lauttaan otetaan vain samaan porukkaan kuuluvia eikä toisilleen vieraita ihmisiä. Varusteitakaan ei tarvitse pelätä, desinfiointiainetta ei säästellä, pullollinen menee hujauksessa, kun joka ikisen käytön jälkeen spreijaamme varusteet. 

Huojentuneina varusteiden puhtaudesta puemme yllemme vedenpitävät housut ja takit, kumpparit ja kypärät. Vetäisemme villasukat saappaisiin, vaikka on lämmin päivä. Pääsemme kävelypuuhiin joelta palatessamme ja on mukava tassutella villasukat pehmentämässä askelta Pienen Karhunkierroksen poluilla.  Kahisemme varusteissamme kuljetukseen kohti Juumaa ja kuningaskoskia. Koskenlaskuohjelmassa on 18 vuoden ikäraja, koska puskemme läpi kuningaskoskien. Lain mukaan vaativuusluokan ylittäessä kolmannen luokan, on osallistujien oltava täysi-ikäisiä ja lisäksi lautassa tulee olla kaksi kipparia.  

- Jos toinen putoaa, niin edes toinen jää, ja jos molemmat pulahtavat jokeen, niin saattekin pärjätä omillanne, oppaat veistelevät.

Naurahtelemme hermostuneina. Kaitsu on seilannut jokea yli kaksi vuosikymmentä, joten hänen ammattitaitoonsa on helppo luottaa. Porukan kuopus Helmi yrittää vielä viime tingassa silti karata paikalta, mutta saamme hänet napattua kyytiin.    

Kosti, toinen kippareista, on hänkin yli kymmenen vuotta opastanut matkailijoita eri aktiviteeteissa kelkkailusta melontaan ja mönkkäriajeluista vaellusretkiin. Hän kertoo matkalla urastaan oppaana ja luettelee erilaisia turvallisuuteen liittyviä pointteja. Kipparikortin lisäksi Kostilla on suoritettuna ensiapukortti, matkailun turvalllisuuspassi, työturvallisuuskortti, hygieniapassi ja alkoholipassi ja perustana eräoppaan koulutus. 

Juumajärven rannassa nojailemme kumiveneeseen ja kuuntelemme korvat höröllään oppaan turvallisuusohjeistuksia. Pelastusliivit on kiristetty kuin korsetit oppaiden toimesta. 

- Liivi pitää olla tiukalla, jottei se nouse pään yli, kun kiskomme teitä joesta takaisin lauttaan, Kaitsu selittää pilke silmäkulmassa ja Helmin kasvot kalpenevat ja silmät laajenevat samalla kun hän pälyilee pakoreittiä. - Kumilautan pohjalla on remmit, joihin jalat työnnetään ja takalisto saa olla reilusti lautan pullealla reunalla vettä hipoen, Kaitsu jatkaa ja me ympäröimme Helmin pakoaikeet arvaten.  

Tuupattuamme lautan vesille harjoittelemme ensin erilaisia komentoja, kuten ”vasen meloo, oikea meloo, kaikki meloo, vasen seis, kaikki kiinni” ja opettelemme löytämään oikean melontaotteen.

Kitkan maisemat ovat postikorttimaisia ja mökit sen rannoilla kurkistelevat metsän kätköistä, kun lautta lipuu pitkin vedenpintaa. Edessämme on kolme koskea. Niskakoski on totuttelua, mutta saa naisvoittoisen porukkamme silti kiljumaan lautan läiskähdellessä kosken kiemuroihin. Myllykoski, astetta haastavampi lähestyy uhkaavasti. Rantaudumme ja käymme vilkaisemassa mitä tuleman pitää. Koski näyttää kiehuvan ja me, pikku perunat, olemme aikeissa sukeltaa sinne. Innoissamme kiipeämme takaisin lauttaan, jopa Helmi, jonka hymy on jähmettynyt kasvoille. Kakkoskippari hyppää kyytin ja melomme vimmatusti kohti kattilaa. Välillä takamus irtoaa ja tuntuu kuin lähtisi lentoon, mutta tiukka puristus jalkaremmeistä pitää meidät kyydissä. Kiljunta nousee astetta vahvemmaksi samaan tahtiin kuin koskien vauhti kasvaa. Jäätävän raikas jokivesi täyttää huutavat suut ja kastelee joka iikan. Aallokkokosken pitkä, yhtäjaksoinen muljahtelu, kieputus ja pyöritys on huisin hauskaa. Helmin hento kirkuminen vie kuulon loppupäiväksi. 

 

Joen ja oman sykkeen rauhoittuessa kipparit ohjaavat lautan rantaan ja kapuamme ylös jyrkännettä ja tulipaikalle, jossa aurinko kimmeltää kilpaa oranssina liekehtivän nuotion kanssa. Sääsket eivät ole vielä heränneet, josta syystä kesäkuun alku onkin ihanteellista ulkoiluaikaa. Nokipannu tupruttaa ja makkarat käristyvät Oulangan kansallispuiston upeaa luontoa ihastellessamme. Kahvi ei maistu missään niin hyvälle kuin luonnossa ja rapea makkara on kuin parasta gourmet-ateriaa. Ahmimme vielä pullat jälkiruuaksi, jonka jälkeen Kosti keräilee kuksat ja roskat matkaan ja sammuttaa nuotion. 

- Me emme polta kuin paperiroskat, kaiken muun viemme mennessämme lajiteltavaksi, Kosti kertoo - Vastuullisuus on tärkeä asia ohjelmapalvelualalla ja se näkyy kaikessa toiminnassa. Luonnossa kuljetaan sitä kunnioittaen, jälkiä jättämättä. Talvella ajetaan nelitahtikelkoilla ja ajoneuvoja huolletaan jatkuvasti ja kalustoa sekä henkilöstön osaamista päivitetään. 

Ruka Safaris on perheyritys, jossa kuusamolaisuus näkyy. Suurin osa oppaista on paikallisia, ruoka ja myytävät tuotteet myös. Majoituskohde Iisakki Village edustaa perinteistä hirsirakentamista ja kaikki rakennukset on tuotu purku-uhan alta Rukajärvelle eri puolilta Suomea entisöitäväksi. Paikallisuus ja kulttuuriperinnön arvostaminen onkin Ruka Safariksen kivijalka.  

Suorastaan pyhiinvaelluspaikkaa muistuttavaa Jyrävää aikamme tuijotettuamme lähdemme tallustelemaan metsäpolkua pitkin autolle. Aurinko välkehtii puiden raosta, kirkkaankeltaisia rentukoita huojuu siellä täällä ja kuukkelit pyrähtelevät ympärillämme. Pystyjyrkät seinät alas Kitkajoelle tarjoilevat huumaavia maisemia vielä viimeisinä muistoina kotiin vietäväksi.Tämä blogi on osa kaupallista yhteistyötä Ruka Safariksen ja Ruka-Kuusamo Matkailu ry:n välillä. 

Lue lisää: Ruka Safaris & Iisakki Village

Teksti ja kuvat: Salla Karhumaa Videot: Ruka Safaris