City Survivors Ruka – Huippuseikkailun kisaraportti
Lumen ja luonnon koordinaatit

City Survivors Ruka – Huippuseikkailun kisaraportti

”Kaikki on mahdollista”, luen Rukan City Survivorsin kilpailukuvauksesta.

En ole koskaan ennen osallistunut mihinkään seikkailukisaan enkä tiedä yhtään, mitä odottaa. Yleensä jännitän tuhottomasti kaikkia mahdollisia kilpailuja, mutta lauantaiaamuna ennen starttia en tunne mitään jännityksen merkkejä – kaikki on mahdollista, näköjään.

Kilpailun lähtöpaikka sijaitsee Rukan kylässä, ja pieni hetki ennen lähtölupaa käteemme annetaan ensimmäiseksi vihjeeksi valokuva, jossa näkyy yksityiskohta alueen ympäristöstä. Mäkihyppyritornille siis! Ensimmäisessä haasteessa otetaan luulot pois, sillä edessä on kipuaminen portaita pitkin hyppyrimäen päälle. Lasken matkalla 498 porrasta, ja tiimimme saa minuutin aikasakon, sillä määrä on yhden portaan verran hutiin. Mäen päällä odottava päättelytehtävä aukeaa helposti ja matka jatkuu tunturin toiselle puolelle Saaruaan. 

Istahdan taukotuvan pöytään ja tuijotan paperilla kirjaimia, joista en saa mitään tolkkua. Tämänkö perusteella minun pitäisi löytää seuraavalle rastille? Ja missä ihmeen paikan nimessä on sekä F että D? Olen sattumoisin juuri edellisillä viikoilla kahlannut läpi kaikki Sherlockin tuotantokaudet, joten koitan kaivella muistista kaikki sana-arvoituksiin liittyvät kohtaukset. Sitten kirjoitan kirjaimet käänteisessä järjestyksessä paperille ja alan erottaa selkeitä tavuja. Järin nokkelaksi en kuitenkaan voi itseäni kehua, sillä onnistun erottamaan kirjaimista sanan ”seikkailureitti”, mutta aivot raksuttavat täysin tyhjää kirjaimien  FIN, DO, RU  ja L kohdalla. Tiimikaveri on suorittanut oman pyöräilyhaasteensa ja tulee auttamaan tyhmää, ja ratkaisu löytyy heti. Rudolfin seikkailureitti! 

Tunturissa kun ollaan, seuraavalla rastilla on poroja ja suopunginheittohaaste. Miten sattuukin, että joukkuekumppanilla on hallussaan 6. luokan leirikoulussa napattu suopunginheiton ykkössija, siitä on palkintokin kotona laatikossa. Sarvet lassotaan ensimmäisellä heitolla ja rasti on suoritettu. 

Maston huippu häämöttää, mutta edessä on vielä jyrkkää nousua. Reippaasti kovakuntoisempi joukkuekaverini hoputtaa edellä juoksemaan, vaikka puuskutan jo punaisena.  Minun ajatukseni kiireettömästä rastien kiertämisestä ja matkan varrella valokuvauksesta on heitetty romukoppaan, nyt ollaan kisassa ja aika juoksee! Huipulla on hiki, mutta käteemme annettu aivopähkinä pitää meidät hetken paikallaan ja syke tasaantuu. Tehtävä ei vaan ratkea, vaikka sohlaamme molemmat sen parissa innokkaasti. Pakko ottaa google apuun, sillä sen käyttö kisassa on sallittua, jos sitä ei rastilla erikseen kielletä. 

Seuraavaankin tehtävään tarvitsemme hiukan lisävihjeitä, joita kysymme rastivahdeilta. Onneksi kysymme, sillä omalla veikkauksella olisimme lähteneet aivan väärään paikkaan. Vihjeen avulla seuraavan rastin sijainti selviää, vaikka on taas vähän tyhmä olo, sillä olihan vastaus selkeästi silmiemme edessä koko ajan. Matkan varrella ratkaisemme mustavalkovalokuviin liittyvän numerosarjan ja seuraavat kolme rastia kierrämme Rukan kylässä.

Rasti toisensa jälkeen löytyy suhteellisen helposti pienellä pähkäilyllä ja niistä viimeinen neuvoo suuntaamaan Rukan ”tikkarille”, eli huipun päällä sijaitsevan punavalkoisen sääaseman juureen. Kolmatta kertaa huipulle kiipeäminen kysyy jo voimia, ja jyrkästi nouseva eturinne hidastaa kummasti vauhdikkaimmat menohalut. Joukkuekaverilla ei nousu kuitenkaan näytä tuntuvan missään, joten hän nappaa matkan varrelta rinnekepin ja tarjoaa vetoapua. Huipulla odottaa hieman samankaltainen ristikkotehtävä kuin ensimmäisellä rastilla, ja saamme sen joutuisasti ratkottua. Sitten takaisin kylälle. Jyrkkää ruohomäkeä alas jolkottelu on silkkaa selviytymistä, varsinkin kun on suuressa viisaudessaan valinnut jalkineiksi sileäpohjaiset juoksulenkkarit. 

Kaltiolammella loppuvastuksena on pareittain tehtävä SUP-haaste. Meillä on sen verran suppailukokemusta, että tehtävä on melko helppo, mutta muutaman joukkueen jäsenet saavat raikkaan kastautumisen lammessa ennen tasapainon löytämistä laudalla. Sen verran varovainen minäkin olen, että jätän matkassa kulkeneen kameran ja puhelimen kiltisti rantahiekalle odottamaan, ennen kuin kipuan laudan kyytiin. Kun poiju on kierretty ja lauta palautettu takasin rantaan, on loppukirin vuoro. Maalissa ollaan! Ensimmäinen ajatus kisasuorituksen jälkeen on, että vitsit oli kivaa! Ajasta ei ole mitään hajua, sillä tulokset ilmoitetaan vasta illalla, emmekä mekään hoksaa katsoa kelloa kuin vasta kauan maaliintulon jälkeen. 

City Survivorsin tunturiversio on tietääkseni fyysisesti hieman vaativampi kuin kaupunkiversiot, mutta sanoisin että peruskunnolla kisassa pärjää mainiosti, kun ottaa vaativimmat nousukohdat rauhassa. Ja nopea pää toisaalta korvaa hyvin niitä minuutteja, jotka matkan taittamisessa häviää, joillakin rasteilla kun ratkaisun löytäminen saattaa viedä tovin aikaa. Ensi kesänä City Survivors järjestetään uudestaan Rukalla, ja vaikka tehtävät ja reitit ovat taas täysin uudet, sen verran voin jo paljastaa, että meidän joukkueemme Saaruan Sherlockit löytyy jälleen lähtölistoista. Motivaatio on kova lähteä parantamaan tämän vuoden 7. sijoitusta. 

Teksti ja kuvat: Veera Vihervaara

City Survivors Ruka 2019 - ilmoittautuminen on jo auki! Ennakkohinta voimassa 24.6.2018 asti ja nyt mukana kisasarjan lisäksi myös hupisarja. Lue lisää: www.ruka.fi/citysurvivors